KESÄN HARJOITTELUT OVAT TAKANA JA PÄÄOMAA KUNTOPANKKIIN ON KAIKILLE KERTYNYT toivottavasti RUTKASTI!8/9/2020
Talvilajien kesäharjoittelukausi on ohitse ja joukkueurheilijat valmistautuvat täyttä häkää sarjakauden alkuun. Toivon mukaan kaikilla on ollut hieno kesä myös harjoituksellisesti, aikaa perusteiden luomiseen ja kuntopankin täyttämiseen on varmasti ollut ihan kaikilla, koronavirustilanteestakin johtuen.
Jääkiekon sarjakausi alkaa valmennettavillani syyskuun puolivälissä. Joukkueharjoitukset ovat olleet käynnissä täysipainoisesti reilun kuukauden jääharjoitusten, oheisharjoitusten ja harjoituspelien muodossa. On ollut mahtavaa seurata lähietäisyydeltä, kuinka motivoitunut, hyvin harjoitellut urheilijantaimi on ottanut isoja harppauksia fyysisessä suorituskyvyssä kesän aikana. Samalla nuoren kiekkoilijan itsevarmuus on kasvanut hänen huomatessaan olevansa fysiikaltaan kärkijätkiä hänen siirtyessään uuteen joukkueeseen ja huippuorganisaatioon. Kesällä tehty kova työ kantaa nyt hedelmää ja tiedän kuntopankin saldon riittävän myös koko kauden ajaksi, kunhan harjoittelua jatketaan järkevästi mitoitettuna myös omalla ajalla sarjakauden aikana. Kesän harjoittelu on sisältänyt mm. aerobista peruskuntoharjoittelua ryyditettynä tukilihasten voimakestävyysharjoitteilla, maksimivoima- ja nopeusharjoittelua voimaharjoittelun voima,- optimi- ja nopeuspäässä. Syksyä kohden mentäessä siirryimme harjoittelussa lähemmäksi jääkiekossa tarvittavia voimantuottoaikoja, liikemalleja ja lihastyötapoja. Uuden seuran fysiikkavalmentaja ja valmennusporras oli hyvin myötämielinen siihen, että treenasimme omilla ohjelmillamme läpi koko kesän ja nyt jatkamme myös läpi koko sarjapelikauden toteuttamalla omaa harjoitusohjelmaa joukkueen tapahtumien ulkopuolella. Kehittyminen on ollut hurjaa sekä aerobisen kestävyyden, voiman, että nopeuden saralla. Edellämainittu kertoo siitä, että painotukset eri ominaisuuksien harjoittamisessa ovat osuneet maaliinsa, vaikkakin esimerkiksi kestävyys ja nopeus ovatkin harjoituksellisesti toistensa interferenssejä. Alla hieman dataa kehityksestä, alku- ja lopputestien väli 3 kk, testipatteristo Suomen Jääkiekkoliiton testistöä.
Testit eivät ole kaikki kaikessa, mutta säännöllinen testaus antaa tietoa urheilijalle ja valmentajalle harjoitusohjelman toimivuudesta ja tehokkuudesta. Tässä tapauksessa allekirjoittaneen tietotaito auttaa urheilijaa eteenpäin on selkeästi mitattavissa ja arvioitavissa. Mahtavaa kiekkokauden alkua kaikille, pysytään turvassa ja noudatetaan asiantuntijoiden ohjeita koronan nujertamiseksi. Seppo Urpilainen Päävalmentaja Sammalpeuhan Fysiikkavalmennus Oy www.peuhanfysiikka.fi Talven palloilusarjat pysähtyivät kuin seinään Covid-19 viruksen takia ja aivan aiheesta. Seuraavaan pelikauden alkaessa toivottavasti tauti ollaan saatu hallintaan ja jääkiekkosarjatkin toivottovasti pyörähtäisivät käyntiin totutusti syyskuun puolella.
Olen ihmeissäni ja surullisenakin seurannut useiden jääkiekossa vahvasti mukana olleiden tahojen, joidenkin itseään ammattivalmentajiksi kutsuvien laatimia etäharjoittelu ohjelmia lapsille ja nuorille. Ilmeisesti jotain on jäänyt jääkiekon lajianalyysin luetun ymmärtämisessä vaille tai lajianalyysiä ei ole luettu ollenkaan. Jääkiekko on nopeus-voima-kestävyyslaji. Nopeutta ja voimaa kyllä harjoitetaan loikkien, spurttien ja hyppyjen muodossa, mutta missä on peruskestävyysharjoittelu? Ja ei, peruskestävyysharjoittelu ei täyty 10-15 min alku- ja loppuverryttelyllä, mikäli sitä halutaan kehittää. Kilpailukauden alkuun on aikaa yli 5 kuukautta ja nyt jo lapsilla ja nuorilla teetätetään kuntopohjaa kuluttavia harjoituksia. Miten rakennetaan intensiteetti- ja volyymiprogressio tämmöisellä 5 kuukauden harjoittelujaksolla vahingoittamatta kasvavan lapsen ja nuoren tuki- ja liikuntaelimistöä? Pahimmillaan aiheutetaan rasitusmurtumia, jotka voivat pilata koko kauden tai pahimmillaan lopettaa koko uran. Maaliskuun puolesta välistä saakka olisi pystynyt tekemään todella hyvää peruskestävyysharjoittelua juosten, hiihtäen, pyöräillen jne. unohtamatta laji-, nopeus- ja voimaharjoittelua, jotka voivat olla peruskestävyysjaksolla ylläpidossa. Peruskestävyysharjoittelulla luodaan aerobista suorituskykyä, ”harjoitellaan, että jaksetaan harjoitella”, lisäksi hyvä aerobista suorituskykyä tarvitaan pelaajan palautumisessa pelin aikana vaihtopenkillä ollessaan. Pelitapahtuma alku- ja loppuveryttelyineen kestää jopa lapsillakin yli tunnin, nuorilla ja aikuisilla yli 3 tuntia, vieraspelimatkoilla tulee päälle vielä matkustamisen rasitukset. Tähän harjoittelujaksoon sopii erinomaisen hyvin tukilihasten kestovoima- ja voimakestävyysharjoittelu. Tukilihasten ollessa tikissä, lihakset, jänteet ja sidekudokset kestävät hyvin myös nopeus- ja voimaharjoitelua eikä tarvitse olla huolissaan rasitusvammojen syntymisestä, kun tukilihakset pitävät asennon oikeana. Rasitusvammat ovat vain ja ainoastaan vääränlaisen, yksipuolisen harjoittelun tulosta. Rakenteelliset poikkeavuudet ovat oma lukunsa. Peruskestävyysharjoittelu on nimenomaan lasten ja nuorten harjoittelua, rahaa pankkiin laittamista tuleville vuosille. Jääkiekkovaikuttaja Ismo Ipa Lehtonen totesi Iltasanomien haastattelussa osuvasti, että moni ei tiedä, kuinka kovia aerobisia ominaisuuksia tarvitaan mm. NHL:ssä. Pelaajan pitää olla tottunut yli sadan pelin kausiin ja välissä vielä harjoitella. Jos mittarit ovat punaisella koko ajan, ei harjoittelu onnistu. Lisäksi tulee vielä matkustamisesta lisärasitusta. Siis HERÄTYS ja järki käteen, kivijalka kuntoon ensimmäisenä, sen pohjalle on mukava rakentaa varsinaista suorituskykyisyyttä yleisvoima- lajivoima jatkumon kautta. Mukavaa kevättä kaikille! Seppo Urpilainen Sammalpeuhan Fysiikkavalmennus Oy www.peuhanfysiikka.fi Olen saanut toimia kesäkuun alusta erään lupaavan 16 vuotiaan poikahiihtäjän voimavalmentajana. Lähdimme lajianalyysin kautta liikkeelle, tutkimme kansainvälisiä tutkimuksia hiihtäjien voimaominaisuuksien vaikutuksista menestymiseen, tai oikeammin tutkimusasetelma oli juurikin toisinpäin, minkälaisia voimaominaisuuksia on kansainvälisen huipputason hiihtäjillä.
Alkupalverin jälkeen tulimme lajivalmentajan kanssa samanlaiseen johtopäätökseen – voimaa on saatava reippaasti lisää. Maastohiihto lajina on voimavalmentajan näkökulmasta erittäin mielenkiintoinen. Kilpailusuorituksessa tehdään tuhansia lihassupistuksia 20-50% (1 RM) teholla voimantuottoajan ollessa alaraajoilla 100 – 200 ms ja yläraajoilla 300-400 ms ja kokonaissuoritusajan vaihdellessa sprintin noin kolmesta minuutista 50 km noin kahteen tuntiin. Usein maastohiihtäjät ovat treenanneet lähestulkoon pelkästään kestovoimaa, mikä vie lihasten proteiinikoneistoa hitaampaan suuntaan ja on edellämainitun vuoksi ristiriidassa lajissa käytettäviin voimantuottoaikoihin. Voisiko asiaa miettiä toisinpäin? Maksimi- ja nopeusvoimaharjoittelu parantaa mm. suorituksen taloudellisuutta, tehontuottoa sekä liikenopeutta. Näiden ominaisuuksien parantumisella on havaittu olevan suora yhteys kestävyyssuorituksen parantumiseen. Luotimme siis tutkittuun tietoon ja olemme voimaharjoittelussa keskittyneet maksimi- ja nopeusvoiman kehittämiseen. Kestovoimaharjoittelua urheilija saa riittävästi lajinomaisissa harjoitteissa, joita on esimerkiksi rullahiihto, sauvakävely jne. Mielenkiinnolla odotamme kilpailukauden alkamista ja sitä, miten olemme saaneet siirrettyä voimatasojen kehittymisen varsinaiseen lajisuoritukseen. Kiekkoilijat tehdään kesällä, vanha viisaus, joka on täyttä totta myös tänäkin päivänä ja pätee myös muihin talvilajien edustajiin. Kesä on ollut erinomaisen mielenkiintoinen, olen saanut toimia useamman eri lajin urheilijan kanssa, ikähaarukkakin on ollut 12- vuotiaasta reilusti yli 30 vuotiaaseen. Urheilijat ovat panostaneet erilailla aikaa ja vaivaa, mutta kaikilla on levinnyt iso hymy lopputestien jälkeen, myös minulla. Tulosparannuksia on saatu aikaan ihan jokaiselle, huimimmat parannukset lähentelevät jo kalavaleita, mutta testipatteristo on lahjomaton. Oikein ohjelmoidulla fysiikkaharjoittelulla voidaan saada ihmeitä aikaan varsin lyhyessä ajassa. Tulosparannukset tietenkin riippuvat urheilijan harjoitustaustasta ja senhetkisestä lähtötasosta, huippukuntoiselle on vaikeampaa saada huomattavaa kehitystä aikaan muutaman kuukauden aikana kuin uransa alkutaipaleella olevalle urheilijalle. Testaamisen merkityksestä fysiikkaharjoittelussaJoskus herättää suurta ihmetystä se, että valmentajat ”unohtavat” ominaisuuksien testaamisen, tai tekevät sen suurpiirteisesti. Miten voidaan seurata urheilijan ominaisuuksien kehittymistä ja harjoittelun vaikutusta suorituskykyyn, mikäli testaaminen jätetään joko pois kokonaan tai testaaminen tehdään suurpiirteisesti? Samallahan mitataan myös valmentajan osaamista, kuinka hyvin urheilijan ominaisuudet ovat kehittyneet valmentajan laatimalla harjoitusohjelmalla ja pystytään tarvittaessa oikaisemaan kurssia parempaan suuntaan, mikäli tarvetta ilmenee. Joskus mietityttää, piilottaako valmentaja osaamattomuuttaan testien tekemättömyyteen vai onko kyse pelkästään epäammattimaisesta toiminnasta ja siitä kuuluisasta ”mutu” tuntumasta. Testaamisessa lähtökohtana pitää olla kyseisen urheilijan lajin lajianalyysi, josta selviää minkälaisia ominaisuuksia kysisessä lajissa tarvitaan. Tämän jälkeen on mietittävä sopiva testipatteristo, joka mittaa lajissa tarvittavia ominaisuuksia mahdollisimman lajinomaisesti. Tuloksia tuottavaa fysiikkavalmennusta!Alla on muutamia esimerkkejä, kuinka huimia voivat tulosparannukset olla laadukkaasti suunnitellulla ja huolellisesti toteutetulla fysiikkavalmennusohjelmalla.
Kyseessä 21-vuotias jääkiekkoilija, alku- ja lopputestauksen väli kolme kuukautta. Terhi Marjakangas / Koillissanomat Maailmanluokan opit Kuusamossa
Lari Joutsenlahti on luisteluvalmentaja, joka on valmentanut jääkiekkoilijoita niin NHL-, SM- kuin junioritasolla. Hän on esimerkiksi toiminut kausina 2014-2016 HIFK:n luisteluvalmentajana. Vuosina 2017 ja 2018 hän toimi puolestaan TPS:n luisteluvalmentajana. Hänen valmennettaviin on kuulunut muun muassa Miro Heiskanen, joka pelaa NHL:ssä Dallas Starsissa. Myös NHL:ssä pelaava (New York Rangers) Kaapo Kakko on saanut tekniikkaoppinsa Joutsenlahdelta. Joutsenlahti on valmentanut vuodesta 2009. Yritys hänellä on ollut kuusi vuotta. Tällä viikolla hänen vetämällään leirillä tekniikkaoppia saivat juniorit. Tarkoituksena on, että Joutsenlahti kävisi vuosittain vetämässä 2-3 leiriä Kuusamossa. Seuraava leiri järjestetään elo- ja syyskuun vaihteessa. Retkiluistelun ja lentokenttäkäännösten aika on ohi – Yksi Kaapo Kakon ja Miro Heiskasen tekniikan tekijöistä perää modernia luistelutekniikan opetusta: "Tiedetään mitä se vaatii, mutta opettaminen on vielä lastenkengissä" NHL:ssä Dallas Starsin riveissä pelaava Miro Heiskanen varattiin joukkueeseen kaksi vuotta sitten ensimmäisellä varauskierroksella kolmantena. Nyt 19-vuotias HIFK-kasvatti saa mediassa nimeänsä eteen ”NHL:n tähtipuolustaja” –nimityksen. Erityisesti sulava luistelutekniikka mainitaan, kun listataan nuoren kiekkoilijan parhaita ominaisuuksia. Tuon tekniikan taustalta löytyy muun muassa luisteluvalmentaja Lari Joutsenlahden opit, jotka ovat tällä hetkellä suomalaisen luisteluvalmennuksen moderneimmat. – Luistelu ei ole pelkkää tekniikkaa, vaan se on enemmän kehonhallintaa. Lisäksi pitää olla nopea jäällä. Nopein tapa ei tarkoita aina puhtainta tekniikkaa vaan reagointikykyä, hän kiteyttää. Sanojensa tueksi Joutsenlahti antaa esimerkkejä nuorista tähdistä, jotka loistavat nuorten MM-kisoissa tai raivaavat tiensä NHL-pelaajiksi. – Liiketaitavuus on se valtti, jolla mennään NHL:ään. Ennen piti olla voimaa ja fyysisyyttä. Fyysisyydestä on menty enemmän taidon ja ketteryyden suuntaan. Minusta se on tosi hyvä juttu. Joutsenlahti saa olla valmennustapansa kanssa aika yksin, vaikka Suomessakin kansallisella tasolla elantonsa luisteluvalmennuksesta saavia on kymmenkunta. – Tuleehan meiltä hyviä pelaajia, ja valmentajat Jalonen ja Marjamäki puhuvat siitä, että pitää osata liikkua pienessä tilassa. Kyllä tiedetään mitä se vaatii, mutta sen opettaminen on vielä lastenkengissä, Joutsenlahti tylyttää.
Joka tapauksessa, oli edellämainitut valinnat mitkä hyvänsä, voimaharjoittelun osuutta ei voida väheksyä ajateltaessa fysiikkaharjoittelun kokonaisuutta, sillä ilman voimaa ei ole liikettä.
Omassa valmennuksessani olen käyttänyt voimaharjoittelussa yleisvoima-lajivoimajatkumoa, jossa voimaharjoittelu aloitetaan yleisvoimajaksolla ja lajikautta kohden mentäessä siirrytään painottamaan enemmän lajinonomaisia harjoitteita. Samalla siirrytään harjoittelussa lähemmäksi valmennettavan lajissa käytettäviä nivelkulmia, lihastyötapoja, voimantuottoaikoja ja energiantuottotapoja. Toisin sanoen valmistellaan urheilijan lihaksistoa kohti lajisuorituksia, jotta itse suorituksessa saadaan mahdollisimman hyvä tulos irti aikaisemmin tehdystä pohjatyöstä. Vähän on hyvä Enemmän on parempi Sopivasti on paras Janne Kaikkonen / Koillissanomat Kesällä kiekkoilija tehdään – Puolenkymmentä nuorta Kuusamolaista |
minustaSeppo Urpilainen arkisto
September 2020
gategoriat |