Talvilajien kesäharjoittelukausi on ohitse ja joukkueurheilijat valmistautuvat täyttä häkää sarjakauden alkuun. Toivon mukaan kaikilla on ollut hieno kesä myös harjoituksellisesti, aikaa perusteiden luomiseen ja kuntopankin täyttämiseen on varmasti ollut ihan kaikilla, koronavirustilanteestakin johtuen.

Jääkiekon sarjakausi alkaa valmennettavillani syyskuun puolivälissä. Joukkueharjoitukset ovat olleet käynnissä täysipainoisesti reilun kuukauden jääharjoitusten, oheisharjoitusten ja harjoituspelien muodossa. 
On ollut mahtavaa seurata lähietäisyydeltä, kuinka motivoitunut, hyvin harjoitellut urheilijantaimi on ottanut isoja harppauksia fyysisessä suorituskyvyssä kesän aikana. Samalla nuoren kiekkoilijan itsevarmuus on kasvanut hänen huomatessaan olevansa fysiikaltaan kärkijätkiä hänen siirtyessään uuteen joukkueeseen ja  huippuorganisaatioon. 
Kesällä tehty kova työ kantaa nyt hedelmää ja tiedän kuntopankin saldon riittävän myös koko kauden ajaksi, kunhan harjoittelua jatketaan järkevästi mitoitettuna myös omalla ajalla sarjakauden aikana.

Kesän harjoittelu on sisältänyt mm. aerobista peruskuntoharjoittelua ryyditettynä tukilihasten voimakestävyysharjoitteilla, maksimivoima- ja nopeusharjoittelua voimaharjoittelun voima,- optimi- ja nopeuspäässä. Syksyä kohden mentäessä siirryimme harjoittelussa lähemmäksi jääkiekossa tarvittavia voimantuottoaikoja, liikemalleja ja lihastyötapoja. Uuden seuran fysiikkavalmentaja ja valmennusporras oli hyvin myötämielinen siihen, että treenasimme omilla ohjelmillamme läpi koko kesän ja nyt jatkamme myös läpi koko sarjapelikauden toteuttamalla omaa harjoitusohjelmaa joukkueen tapahtumien ulkopuolella. 

Kehittyminen on ollut hurjaa sekä aerobisen kestävyyden, voiman, että nopeuden saralla. Edellämainittu kertoo siitä, että painotukset eri ominaisuuksien harjoittamisessa ovat osuneet maaliinsa, vaikkakin esimerkiksi kestävyys ja nopeus ovatkin harjoituksellisesti toistensa interferenssejä.

Alla hieman dataa kehityksestä, alku- ja lopputestien väli 3 kk, testipatteristo Suomen Jääkiekkoliiton testistöä. 

• 30 min juoksu  + 1800m
• 30 m juoksu      - 0.1 sek
• 5- loikka           + 42 cm
• vatsat 60 sek     + 13 krt
• etunojapunnerrus + 21 krt
• leuanveto              + 7 krt

Lähtötilanne oli keskivertoa parempi, joten huima kehitys ei johdu kiekkopojan huonosta lähtötilanteesta.
Testit eivät ole kaikki kaikessa, mutta säännöllinen testaus antaa tietoa urheilijalle ja valmentajalle harjoitusohjelman toimivuudesta ja tehokkuudesta.
Tässä tapauksessa allekirjoittaneen tietotaito auttaa urheilijaa eteenpäin on selkeästi mitattavissa ja arvioitavissa.

Mahtavaa kiekkokauden alkua kaikille, pysytään turvassa ja noudatetaan asiantuntijoiden ohjeita koronan nujertamiseksi.

Seppo Urpilainen
Päävalmentaja
Sammalpeuhan Fysiikkavalmennus Oy
www.peuhanfysiikka.fi

​Kiekkoilijat tehdään kesällä, vanha viisaus, joka on täyttä totta myös tänäkin päivänä ja pätee myös muihin talvilajien edustajiin. Kesä on ollut erinomaisen mielenkiintoinen, olen saanut toimia useamman eri lajin urheilijan kanssa, ikähaarukkakin on ollut 12- vuotiaasta reilusti yli 30 vuotiaaseen.
Urheilijat ovat panostaneet erilailla aikaa ja vaivaa, mutta kaikilla on levinnyt iso hymy lopputestien jälkeen, myös minulla.
​Tulosparannuksia on saatu aikaan ihan jokaiselle, huimimmat parannukset lähentelevät jo kalavaleita, mutta testipatteristo on lahjomaton.
​Oikein ohjelmoidulla fysiikkaharjoittelulla voidaan saada ihmeitä aikaan varsin lyhyessä ajassa. Tulosparannukset tietenkin riippuvat urheilijan harjoitustaustasta ja senhetkisestä lähtötasosta, huippukuntoiselle on vaikeampaa saada huomattavaa kehitystä aikaan muutaman kuukauden aikana kuin uransa alkutaipaleella olevalle urheilijalle.  

Joskus herättää suurta ihmetystä se, että valmentajat ”unohtavat” ominaisuuksien testaamisen, tai tekevät sen suurpiirteisesti. Miten voidaan seurata urheilijan ominaisuuksien kehittymistä ja harjoittelun vaikutusta suorituskykyyn, mikäli testaaminen jätetään joko pois kokonaan tai testaaminen tehdään suurpiirteisesti? Samallahan mitataan myös valmentajan osaamista, kuinka hyvin urheilijan ominaisuudet ovat kehittyneet valmentajan laatimalla harjoitusohjelmalla ja pystytään tarvittaessa oikaisemaan kurssia parempaan suuntaan, mikäli tarvetta ilmenee. Joskus mietityttää, piilottaako valmentaja osaamattomuuttaan testien tekemättömyyteen vai onko kyse pelkästään epäammattimaisesta toiminnasta ja siitä kuuluisasta ”mutu” tuntumasta.
Testaamisessa lähtökohtana pitää olla kyseisen urheilijan lajin lajianalyysi, josta selviää minkälaisia ominaisuuksia kysisessä lajissa tarvitaan. Tämän jälkeen on mietittävä sopiva testipatteristo, joka mittaa lajissa tarvittavia ominaisuuksia mahdollisimman lajinomaisesti.

Ter­hi Mar­ja­kan­gas / Koillissanomat

Maa­il­man­luo­kan opit Kuu­sa­mos­sa
Lari Jout­sen­lah­ti on luis­te­lu­val­men­ta­ja, joka on val­men­ta­nut jää­kiek­koi­li­joi­ta niin NHL-, SM- kuin ju­ni­o­ri­ta­sol­la.
Hän on esi­mer­kik­si toi­mi­nut kau­si­na 2014-2016 HIFK:n luis­te­lu­val­men­ta­ja­na. Vuo­si­na 2017 ja 2018 hän toi­mi puo­les­taan TPS:n luis­te­lu­val­men­ta­ja­na.
Hä­nen val­men­net­ta­viin on kuu­lu­nut muun mu­as­sa Miro Heis­ka­nen, joka pe­laa NHL:ssä Dal­las Star­sis­sa. Myös NHL:ssä pe­laa­va (New York Ran­gers) Kaa­po Kak­ko on saa­nut tek­niik­ka­op­pin­sa Jout­sen­lah­del­ta.
Jout­sen­lah­ti on val­men­ta­nut vuo­des­ta 2009. Yri­tys hä­nel­lä on ol­lut kuu­si vuot­ta.
Täl­lä vii­kol­la hä­nen ve­tä­mäl­lään lei­ril­lä tek­niik­ka­op­pia sai­vat ju­ni­o­rit.
Tar­koi­tuk­se­na on, et­tä Jout­sen­lah­ti kä­vi­si vuo­sit­tain ve­tä­mäs­sä 2-3 lei­riä Kuu­sa­mos­sa. Seu­raa­va lei­ri jär­jes­te­tään elo- ja syys­kuun vaih­tees­sa.

Retkiluistelun ja lento­kent­tä­kään­nösten aika on ohi – Yksi Kaapo Kakon ja Miro Heiskasen tekniikan tekijöistä perää modernia luiste­lu­tek­niikan opetusta: "Tiedetään mitä se vaatii, mutta opettaminen on vielä lastenkengissä"
NHL:ssä Dal­las Star­sin ri­veis­sä pe­laa­va Miro Heis­ka­nen va­rat­tiin jouk­ku­ee­seen kak­si vuot­ta sit­ten en­sim­mäi­sel­lä va­raus­kier­rok­sel­la kol­man­te­na. Nyt 19-vuo­ti­as HIFK-kas­vat­ti saa me­di­as­sa ni­me­än­sä eteen ”NHL:n täh­ti­puo­lus­ta­ja” –ni­mi­tyk­sen. Eri­tyi­ses­ti su­la­va luis­te­lu­tek­niik­ka mai­ni­taan, kun lis­ta­taan nuo­ren kiek­koi­li­jan par­hai­ta omi­nai­suuk­sia. Tuon tek­nii­kan taus­tal­ta löy­tyy muun mu­as­sa luis­te­lu­val­men­ta­ja Lari Jout­sen­lah­den opit, jot­ka ovat täl­lä het­kel­lä suo­ma­lai­sen luis­te­lu­val­men­nuk­sen mo­der­neim­mat.
– Luis­te­lu ei ole pelk­kää tek­niik­kaa, vaan se on enem­män ke­hon­hal­lin­taa. Li­säk­si pi­tää ol­la no­pea jääl­lä. No­pein tapa ei tar­koi­ta ai­na puh­tain­ta tek­niik­kaa vaan re­a­goin­ti­ky­kyä, hän ki­teyt­tää. Sa­no­jen­sa tu­ek­si Jout­sen­lah­ti an­taa esi­merk­ke­jä nuo­ris­ta täh­dis­tä, jot­ka lois­ta­vat nuor­ten MM-ki­sois­sa tai rai­vaa­vat tien­sä NHL-pe­laa­jik­si.
– Lii­ke­tai­ta­vuus on se valt­ti, jol­la men­nään NHL:ään. En­nen piti ol­la voi­maa ja fyy­si­syyt­tä. Fyy­si­syy­des­tä on men­ty enem­män tai­don ja ket­te­ryy­den suun­taan. Mi­nus­ta se on tosi hyvä jut­tu.
Jout­sen­lah­ti saa ol­la val­men­nus­ta­pan­sa kans­sa ai­ka yk­sin, vaik­ka Suo­mes­sa­kin kan­sal­li­sel­la ta­sol­la elan­ton­sa luis­te­lu­val­men­nuk­ses­ta saa­via on kym­men­kun­ta.
– Tu­lee­han meil­tä hy­viä pe­laa­jia, ja val­men­ta­jat Ja­lo­nen ja Mar­ja­mä­ki pu­hu­vat sii­tä, et­tä pi­tää osa­ta liik­kua pie­nes­sä ti­las­sa. Kyl­lä tie­de­tään mitä se vaa­tii, mut­ta sen opet­ta­mi­nen on vie­lä las­ten­ken­gis­sä, Jout­sen­lah­ti ty­lyt­tää.

Joka tapauksessa, oli edellämainitut valinnat mitkä hyvänsä, voimaharjoittelun osuutta ei voida väheksyä ajateltaessa fysiikkaharjoittelun kokonaisuutta, sillä ilman voimaa ei ole liikettä.

Omassa valmennuksessani olen käyttänyt voimaharjoittelussa yleisvoima-lajivoimajatkumoa, jossa voimaharjoittelu aloitetaan yleisvoimajaksolla ja lajikautta kohden mentäessä siirrytään painottamaan enemmän lajinonomaisia harjoitteita.
Samalla siirrytään harjoittelussa lähemmäksi valmennettavan lajissa käytettäviä nivelkulmia, lihastyötapoja, voimantuottoaikoja ja energiantuottotapoja.
Toisin sanoen valmistellaan urheilijan lihaksistoa kohti lajisuorituksia, jotta itse suorituksessa saadaan mahdollisimman hyvä tulos irti aikaisemmin tehdystä pohjatyöstä. 

Vähän on hyvä
Enemmän on parempi
Sopivasti on paras

Puo­len­kym­men­tä nuor­ta jää­kiek­ko­ju­ni­o­ria hi­koi­li vii­me vii­kon kes­ki­viik­ko­na Kuu­sa­mon lii­kun­ta­kes­kuk­sen
ylei­sur­hei­lu­ti­las­sa. Me­nos­sa oli­vat fy­siik­ka­tes­tit. Vuo­si­na 2005-2007 syn­ty­neet ur­hei­li­jat mit­ta­si­vat tai­to­ta­so­aan muun mu­as­sa 30 met­rin juok­sus­sa, vii­si­loi­kas­sa ja yh­den ja­lan kyy­kyis­sä. – Syk­syl­lä teh­dään sit­ten toi­set tes­tit, Sep­po Ur­pi­lai­nen ker­too.

Tes­tit ovat sa­mo­ja, joi­ta teh­dään val­ta­kun­nal­li­ses­ti. Tes­ti­la­jit ovat sel­lai­sia, jois­sa ko­ros­tu­vat jää­kie­kos­sa tar­vit­ta­vat omi­nai­suu­det. Ny­ky­päi­vän jää­kiek­koi­li­ja tar­vit­see pär­jä­täk­seen esi­mer­kik­si hy­vää liik­ku­vuut­ta ja rä­jäh­tä­vyyt­tä. Ur­pi­lai­nen nos­taa esi­mer­kik­si vii­si­loi­kan. – Vii­si­loi­kas­sa voi­man­tuot­to­ai­ka on sa­maa luok­kaa kuin luis­te­lus­sa.
​
Nuo­ruu­des­saan hiih­tä­jä­nä kun­nos­tau­tu­nut ja sit­tem­min muun mu­as­sa niin jää­kiek­koi­li­joi­den kuin len­to­pal­loi­li­joi­den­kin kans­sa fy­siik­ka­val­men­ta­ja­na työs­ken­nel­lyt Ur­pi­lai­nen ve­tää muu­ta­mil­le kiek­ko­ju­ni­o­reil­le fy­siik­ka­har­joi­tuk­sia läpi ke­sän. Ur­pi­lai­nen to­teut­taa fy­siik­ka­har­joit­te­lua yri­tyk­sen­sä Peu­han Fy­siik­ka­val­men­nuk­sen kaut­ta.
– Täs­sä an­ne­taan mah­dol­li­suus sel­lai­sil­le jää­kie­kon har­ras­ta­jil­le, jot­ka ha­lu­a­vat vä­hän enem­män sat­sa­ta la­jiin.
Jää­kiek­koi­li­jat­han teh­dään ke­säl­lä.

Ur­pi­lai­nen ker­too saa­neen­sa ide­an fy­siik­ka­har­joit­te­lun jär­jes­tä­mi­seen käy­ty­ään toi­sen kuu­sa­mo­lai­sen kiek­ko­mie­hen Pat­rik Vii­ta­lan kans­sa Ro­va­nie­mel­lä tu­tus­tu­mas­sa ylä­kou­lu­a­ka­te­mi­an toi­min­taan. Fy­siik­ka­har­joi­tuk­sia on nuor­ten oh­jel­mas­sa ke­säl­lä kak­si ker­taa vii­kos­sa. 

– Täs­sä on nyt kol­men kuu­kau­den pät­kä. Kiek­koi­li­joi­den ke­sään mah­tuu fy­siik­ka­har­joi­tus­ten li­säk­si myös jouk­ku­e­har­joi­tuk­sia. Jääl­le­kin pe­laa­jat pää­se­vät ke­sän mit­taan.  – Ker­ran viik­koon he käy­vät jouk­ku­een mu­ka­na jääl­lä, Ur­pi­lai­nen tie­tää.

Vii­me vii­kon kes­ki­viik­ko­na tes­te­jä oli­vat te­ke­mäs­sä kiek­ko­ju­ni­o­reis­ta Ee­mil Alan­ko, Luka Ur­pi­lai­nen, Ak­se­li Vii­ta­la, Jen­na Räi­sä­nen ja Vil­le Räi­sä­nen. Li­säk­si har­joit­te­lu­ryh­mään kuu­lu­vat Jas­per Leh­to­saa­ri ja Art­tu Heis­ka­nen. Nuor­ten ju­ni­o­rei­den ta­voin Ur­pi­lai­sen val­men­nuk­ses­sa kul­kee myös jon­kin ver­ran hie­man ko­ke­neem­pia kiek­koi­li­joi­ta. – Pal­lo-Kar­hu­jen edus­tus­jouk­ku­ees­ta on muu­ta­ma ka­ve­ri ja B-ju­ni­o­rei­ta on myös, Sep­po Ur­pi­lai­nen ker­too.

​Teksti ja kuvat Koillissanomat/ Janne Kaikkonen 16.5.2019

Näinä aikoina monet talvisten pallopelien harrastajat aloittavat kesäharjoittelunsa.
Monesti tulee mietittyä, minkälaisia harjoitteita olisi hyvä tehdä ja missä järjestyksessä. Ennekuin ryntää salille pumppaamaan, on mielestäni hyvä aloittaa tutustumalla oman lajinsa lajianalyysiin, tai palata siihen uudelleen, mikäli lajianalyysi on tuttua kauraa.

Lajianalyysistä selviää, mitä lihaksia käytetään, mitkä ovat liikemallit, lihastyötavat, voimantuottoajat, energiantuottomeganismit, nivelkulmat ja absoluuttisen ja suhteelisen voiman suhde. Lisäksi kannattaa miettiä, mitkä ovat vammojen ennaltaehkäisyssä keskeisemmät kohteet ja miten voidaan niitä ehkäistä harjoittelun avulla.

Samaan aikaan on hyvä tehdä itselle selväksi, mitkä ovat tavoitteet omassa lajissa ja mitä tavoitteiden saavuttaminen käytännössä vaatii. Onko tavoitteena esimerkiksi vakiinnuttaa pelipaikka oman joukkueen sisällä, kuulua oman joukkueen kärkipelaajiin, vaiko onko tavoitteena nousta korkemmalla sarjatasolla pelaavaan joukkueeseen vaikka try out:n kautta.

Tavoite ja käytännön tekeminen tulee olla suhteessa toisiinsa ja realistisesti miettiä omassa käytössä olevat resurssit. Voi pohtia esimerkiksi mikä on oma lähtötaso, kuinka paljon yhdessä kaudessa voi lisätä harjoittelukuormaa verrattuna aikaisempiin harjoituskausiin, mitkä ovat käytösssä olevat aika- valmennus- taloudelliset- ja olosuhderesurssit.  Tätä kautta voi hahmottaa itsellensä sen itselle parhaimman tavoitteen, joka on saavutettavissa.
Tavoite pitää olla realistinen, mutta kuitenkin motivoiva.

Unelmoidakin pitää, se voi tarpeeksi työtä tekemällä muuttua realismiksi. 
Tsemppiä kaikille reeneihin!
”Mä teen sen mikä mun tehtävä on” -Cheek
​