Perusharjoittelu kunniaan!

Talven palloilusarjat pysähtyivät kuin seinään Covid-19 viruksen takia ja aivan aiheesta. Seuraavaan pelikauden alkaessa toivottavasti tauti ollaan saatu hallintaan ja jääkiekkosarjatkin toivottovasti pyörähtäisivät käyntiin totutusti syyskuun puolella.

Olen ihmeissäni ja surullisenakin seurannut useiden jääkiekossa vahvasti mukana olleiden tahojen, joidenkin itseään ammattivalmentajiksi kutsuvien laatimia etäharjoittelu ohjelmia lapsille ja nuorille. Ilmeisesti jotain on jäänyt jääkiekon lajianalyysin luetun ymmärtämisessä vaille tai lajianalyysiä ei ole luettu ollenkaan. 

Jääkiekko on nopeus-voima-kestävyyslaji. 
Nopeutta ja voimaa kyllä harjoitetaan loikkien, spurttien ja hyppyjen muodossa, mutta missä on peruskestävyysharjoittelu? Ja ei, peruskestävyysharjoittelu ei täyty 10-15 min alku- ja loppuverryttelyllä, mikäli sitä halutaan kehittää. 

Kilpailukauden alkuun on aikaa yli 5 kuukautta ja nyt jo lapsilla ja nuorilla teetätetään kuntopohjaa kuluttavia harjoituksia. Miten rakennetaan intensiteetti- ja volyymiprogressio tämmöisellä 5 kuukauden harjoittelujaksolla vahingoittamatta kasvavan lapsen ja nuoren tuki- ja liikuntaelimistöä? Pahimmillaan aiheutetaan rasitusmurtumia, jotka voivat pilata koko kauden tai pahimmillaan lopettaa koko uran.

Maaliskuun puolesta välistä saakka olisi pystynyt tekemään todella hyvää peruskestävyysharjoittelua juosten, hiihtäen, pyöräillen jne. unohtamatta laji-, nopeus- ja voimaharjoittelua, jotka voivat olla peruskestävyysjaksolla ylläpidossa. Peruskestävyysharjoittelulla luodaan aerobista suorituskykyä, ”harjoitellaan, että jaksetaan harjoitella”, lisäksi hyvä aerobista suorituskykyä tarvitaan pelaajan palautumisessa pelin aikana vaihtopenkillä ollessaan. Pelitapahtuma alku- ja loppuveryttelyineen kestää jopa lapsillakin yli tunnin, nuorilla ja aikuisilla yli 3 tuntia, vieraspelimatkoilla tulee päälle vielä matkustamisen rasitukset. 

Tähän harjoittelujaksoon sopii erinomaisen hyvin tukilihasten kestovoima- ja voimakestävyysharjoittelu. Tukilihasten ollessa tikissä, lihakset, jänteet ja sidekudokset kestävät hyvin myös nopeus- ja voimaharjoitelua eikä tarvitse olla huolissaan rasitusvammojen syntymisestä, kun tukilihakset pitävät asennon oikeana. Rasitusvammat ovat vain ja ainoastaan vääränlaisen, yksipuolisen harjoittelun tulosta. Rakenteelliset poikkeavuudet ovat oma lukunsa.   

Peruskestävyysharjoittelu on nimenomaan lasten ja nuorten harjoittelua, rahaa pankkiin laittamista tuleville vuosille. Jääkiekkovaikuttaja Ismo Ipa Lehtonen totesi Iltasanomien haastattelussa osuvasti, että moni ei tiedä, kuinka kovia aerobisia ominaisuuksia tarvitaan mm. NHL:ssä. Pelaajan pitää olla tottunut yli sadan pelin kausiin ja välissä vielä harjoitella. Jos mittarit ovat punaisella koko ajan, ei harjoittelu onnistu. Lisäksi tulee vielä matkustamisesta lisärasitusta.  

Siis HERÄTYS ja järki käteen, kivijalka kuntoon ensimmäisenä, sen pohjalle on mukava rakentaa varsinaista suorituskykyisyyttä yleisvoima- lajivoima jatkumon kautta.

Mukavaa kevättä kaikille!

Seppo Urpilainen
Sammalpeuhan Fysiikkavalmennus Oy
www.peuhanfysiikka.fi